Pages

Popular Posts

27.4.17

Miten pääsin ujoudesta eroon?

Ujoudesta ei voi päästä eroon, mutta sitä voi hallita. Niinkuin mitä tahansa. Se vaan vaatii työtä, niinkuin mikä tahansa.

Sain eräältä lukijalta reilu kuukausi takaperin sähköpostia, jossa hän kyseli opiskeluun liittyviä asioita  ja samalla ilmeni, että tämä lukija pelkäsi myös esiintymistä sekä niin sanotusti huomion keskipisteenä olemista. Tästä inspiroituneena olen pyöritellyt mielessäni tätä kirjoitusta ja ajattelin hieman valaista teille, millainen persoona olen joskus ollut.

Olin joskus hyvin ujo ja hiljainen ysin tyttö, joka nöyrästi suoritti kaiken mitä esimerkiksi silloinen opettaja minulta vaati. Olin hyvin hillitty ja jokseenkin varovainen etenkin vieraiden ihmisten seurassa. Esiintyminen myös pelotti ja luokan edessä kädet tärisivät sekä ääni värisi. Kavereita mulla on kuitenkin aina ollut. Olen aina ollut se henkilö, joka hengailee monissa eri kaveriporukoissa.

En silloin tiedostanut olevani mitenkään hiljainen ja/tai ujo. Vasta nyt jälkeenpäin huomaan miten erilainen olen ollut, sanotaanko vaikka 15 vuotta sitten. Käännekohta oli kun muutin äitini luokse Helsinkiin ollessani 12-vuotias. Tulin aivan uuteen kouluun ala- ja yläasteen vaihteessa. Melko suuri osa koulun oppilaista tunsi toisensa, mä en tuntenut koko kaupungista kuin yhden henkilön. Oli pakko tutustua uusiin ihmisiin ja sainkin itselleni kavereita, jotka ehtivät myös vaihtua. Yläaste oli tanssi- sekä taidepainotteinen, jossa luovuus kukki ja mielenkiintoisia persoonia löytyi joka luokasta. Pikkuhiljaa opettelin siihen, että voin olla kuka tahansa ja tehdä mitä tahansa.

Lukio oli vähän samaa aikaa. Itsensä etsimistä. Lukio, jossa olin oli puolestaan aivan päinvastainen: helsinkiläinen yksityiskoulu, jossa toisinaan liideltiin pää pilvissä. Sielläkin olin se henkilö, joka hengaili monissa eri porukoissa vaikka olin toisaalta vielä melko varovainen. Vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja etenkin lukion jälkeisinä vuosina olen tullut yhä enemmän ja enemmän ulos kuorestani. Kai tämä liittyy myös kasvuun, mutta tosiasia on se, että olen tahallaan altistanut itseäni tilanteisiin joissa joudun astumaan ulos mukavuusalueeltani. Suurimmat askeleet on käyty työni kautta, jossa joudun heittäytymään mitä erilaisempiin tilanteisiin. Kaikista rohkein tekoni koskaan on ollut bodypaint-mallina oleminen. Keskellä Porin katuja. Kadut olivat täynnä ihmisiä ja tuhansia katseita sateli minuun päin kun siellä käveltiin. Se pelotti ja ahdisti. Olin aiemmin tehnyt myös vastaavaa, mutta suljetussa tilassa tai messuilla. Nyt annoin itseni kaiken kansan eteen.

Töiden kautta olen myös joutunut juontamaan erilaisia tapahtumia, joskus siellä on ollut vain 10 ihmistä, joskus 100. Tottakai se jännittää ja ensimmäiset spiikit ovat yleensä vähän jäisiä, mutta siitä se lähtee. Mietin usein myös asioita etukäteen ja mitä paremmin olen valmistautunut, sitä vähemmän jännitän. Ja kaikki ne hillittömät persoonat joita olen tavannut! Sellaisia rääväsuita ja ääni raikaa joskus kaduilla niin kovaa että kuulet korttelin päähän kuka puhuu tai nauraa. Meillä on hyvin tiivis porukka ja monista työkavereista on tullut jopa mun parhaimpia ystäviä. Ja kun hengailee hyvin voimakkaiden persoonien kanssa, alkaa sitä itsekin muuttumaan sellaiseksi. Ei pelkää tai ujostuta niin paljon.

Yliopisto antoi myös oman vaikutuksensa ujouteeni: en tuntenut täältäkään oikeastaan ketään, kymmenet esitelmät ja etenkin vaihto toivat itsevarmuutta sekä esilläolemiseen että englanniksi puhumiseen. Toki esitelmien pito jännittää edelleen, mutta mitä enemmän siellä edessä viettää aikaa, sitä vähemmän sitä jännittää. Tänään olen taas astelemassa luokan eteen pitämään esitelmää Norjan taloudesta ja öljyvarantojen vaikutuksista sen talouskasvuun, englanniksi. Vaihdon ja matkustelun myötä olen onnistunut saamaan itseeni enemmän rohkeutta erottua joukosta. Kovin usein suomalainen kulttuuri on sellainen, että no jos toi ei niin en mäkään. Ei uskalleta erottua, oli sitten kyse ihan maalaisjärjen käytöstä tai vaikkapa työhaastattelussa olemisesta. Pyydellään anteeksi olemassaoloamme.

Toki on edelleen tilanteita, joissa hiljaisuuteni tulee esille. Saatan monen vahvan ja äänekkään persoonan joukossa olla aluksi enemmänkin se kuuntelija. En lähde turhaan kilpailemaan, vaan silloin annan muiden olla äänessä ja seurailen sivummalla. Tässä minun pitäisi vielä petrata ja tuntuu, että sitä jäätyy joskus vähän liikaa ja suhtautuu ihmisiin liian varautuen, etenkin jos olen väsynyt. Silloin antaa itsestäni helposti melko jäykän kuvan. Tämän vuoden puolella olen myöskin ihan tietoisesti eri tilanteissa pakottanut itseni heittämään spontaanimpaa läppää vieraidempien ihmisten kanssa esimerkiksi töissä tai ulkona ollessa. Menen myöskin toisinaan aika jäihin myös silloin, jos joku mieshenkilö, josta ihan oikeasti pidän, on seurassani. Tätä taitaa kylläkin tapahtua aika monilla? Vaikka sitä monet kerrat on yrittänyt ajatella että sitten kun mä sen nään, niin ihan vaan rennosti moikkaan ja vaikka halaan, mutta ei. Hyvä kun moi pystyy sanomaan. Musta tulee jääkuningatar, mutta sen tyypin kavereille kyllä jauhan ummet ja lammet. Ehkä siinä myös vähän jännittää, että mitä toinen susta ajattelee ja ajatteleeko samalla tavalla.

Enivei, pitkälle ollaan päästy. Nykyään olen se tyttö, joka pystyy puhumaan tuntemattomille keskellä kaupunkia sekä lavalla yleisön edessä vaikka englanniksi. Hölöttämään ummet ja lammet juuri tavanneelle ihmiselle. Nykyään olen se tyttö, joka avaa suunsa silloin kun muut eivät uskalla. Olen se joka sanoo suoraan jos ärsyttää. Olen se joka uskoo itseensä ja tietää omat rajansa. Olen se tyttö joka reissaa ympäri Suomea ja maailmaa. Olen se joka oli ennen ujo tyttö, vaan en enää. Enää en ole se porukan seinäruusu. Nautin siitä että olen ihmisten ympäriöimänä ja tietynlainen huomio on hyvästä.

Ujoudesta voi siis päästä eroon. Se vaatii tietoisia valintoja sekä itsensä haastamista. Elämä on paljon helpompaa kun ei tarvitse koko ajan jännittää vaan suhtautuu uusiin tilanteisiin enneminkin innolla ja uteliaisuudella :) U can do it!




24.4.17

Kun tilanteet eskaloituu

Tilanteet on viime aikoina vähän eskaloituneet. Istun tällä hetkellä junassa matkalla Vaasaan, hyvä että edes muistan omaa nimeäni. Viime viikolla ei tullut ihan hirveästi nukuttua ja se näkyy sekä kropassa että tuntuu mielessä. Työntäyteinen viikko takana, saatoin hieman ylibuukata itseni ja ajatella että no kyllä mä selviän tästä yhdestä viikosta. Vähän puree hammasta ja juo vaan pirusti kahvia, kyllä se siitä. Ja niinhän se menikin. Hauskaakin oli! Kyllä mun työkaverit on kultaa. Viime viikolla pääsin myöskin tutustumaan uusiin yrityksiin sekä ihmisiin ja heidän toimintatapoihin. Super mielenkiintoista! Pääsin nauttimaan kahdesta täysin erilaisesta keikasta, jotka olivat omalla tavallaan elämyksiä. Viime viikko myös avasi silmäni, nyt tiedän paremmin mitä haluan ja mitä en ainakaan halua elämältäni.
Luulin että kun jaksaa rutistaa sen yhden viikon 200 lasissa, voisin painaa pään tyynyyn hetkeksi. Tämä viikko tulee kuitenkin olemaan ihan yhtä kreisi, joskin tasapainoilen koulun, pakkausrumban, muuton ja auton fiksaamisen välillä. Tiistaina illalla pitäisi olla taas koko omaisuus paketissa, että voin siirtää tavarani Vaasassa varastoon kesäksi. Nyt eletään siis maanantai aamua ja istun junassa :D Kun se on hoidettu, hyökkään kouluhommien kimppuun ja torstaina aamulla auto starttaa (toivottavasti) kohti Helsinkiä ja perjantaina pääsen omaan asuntooni siellä päässä. Sain Pääsiäisenä kirjoitettua kandiani siihen pisteeseen että lähetin sen juuri ohjaajalleni ja meidän pitäisi se käydä myös läpi tässä jossain vaiheessa. Toivottavasti saisin siitä hyvät palautteet, jotta voisin kirjoitella sen valmiiksi ensi viikolla. Jos en. No sitä en ole edes miettinyt.
WEARING
H&M cashmiere and wool knit
Zara jacket
&Other Stories knit
Mango pants
Adidas sneakers

Pictures: Riikka

Jäniksen selässä siis mennään vielä tämäkin viikko! Yritän parhaani mukaan päivitellä myös blogia, materiaalia on onneksi tallessa. Onneksi. Onneksi vappu on kohta. Silloin kaikki tää on ohitse ja ihan sama sataako taivaalta tiskirättejä, aion nauttia siitä täysin rinnoin.



PSST. Lisää settiä löytyy Instagramista (essiesophie) ja Facebookista. Nähdään siellä!

19.4.17

The perfect flower dress

Helou tyypit! Miten Pääsiäinen meni? Tuntuu että moni taisi olla ihan vain kotona tai sukulaisilla. Itse olin töissä muutamana päivänä, nukuin tai tein kouluhommia. Torstaina käytiin toki äidin kanssa dinnerillä juhlistamassa hänen synttäreitään ja sunnuntaina väännettiin sukulaisten kanssa porukalla pienimuotoinen pääsiäisbrunssi. Eilen menin taas töihin ja kieltämättä oli ehkä vähän tahmea olo, varmaankin johtuen rikkonaisesta rutiinista mitä tässä nyt ollaan tovi vietetty. Kovasti sitä yritti nukkua ja lepäillä viime viikonlopun aikana, mutta silti. Luulen myös että kun kävelee viikon sisään miltei 40 kilometriä, saattaa  olla että menee hetki palautumiseen :D Milanossa tuli tosiaan paineltua aika ristiin rastiin kaupunkia, vaikka välillä napattiinkin spåra alle. 

Tällä kertaa ollaan taas yhden Milano-asun kimpussa ja en oikein osaa päättää että mikä näistä olisi suosikkini. Kaikki aivan sairaan kivoja asuja, vaikkakin hyvin erilaisia!
&Other Storiesin mekko on aivan täykky vaatekappale aamusta iltaan. Mekko oli mulla käytössä toisena päivänä: ensiksi tennareiden ja nahkatakin kanssa sekä myöhemmin illalla vielä näin. Hassu juttu muuten, onnistuttiin aina valitsemaan ne kaikista vilkkaimmat kadut kuvaukseen, vaikka ensiksi kaikki mestat oli tosi rauhallisia. Sitten kun kaivettiin kamera esiin, voila ja kadut sekä tiet vilisi yhtäkkiä ihmisiä. Näitä kuvatessa saatiin sitten vielä koululaislauma yleisöksi ja vaikka olen tottunut siinä mielessä katseisiin, oli tää huomio ehkä hieman hämmentävää. Saatiin kuitenkin homma purkkiin suht nopeasti ja suunnattiin siitä sitten skumpalle sekä pizzalle.
WEARING
&Other Stories from head to toe

Pictures: Jonna

Jos siis etsit sitä täydellistä kukkamekkoa, tässä on yksi ehdotus. Valkkasin muuten yhtä suuremman koon kuin normaalisti, eli jos olet pitkäjalkainen kannattaa tehdä niin. Other Striesin koothan eivät ole niinkään isoja, eli leveydessä se ei näy, ainoastaan pituudessa. Mekon matsku on myös sen verran miellyttävää, että näin silitysfriikkinä en häiriinny siitä että se rypistyisi erityisen paljon. Pääsisinpä käyttämään tätä jo Suomessakin! Parit eri kokonaisuudet on jo mielessä ja yritän saada ne myös sitten oikean ajan koittaessa tänne blogiinkin.



PSST. Lisää settiä löytyy Instagramista (essiesophie) ja Facebookista. Nähdään siellä!

15.4.17

Gucci vibes

Yksi asia, mihin kiinnitin kovasti huomiota paikallisten pukeutumisessa oli se, että he käyttävät paljon mustaa. Erilaiset saappaat ja bootsit yhdistettynä hameeseen tai mekkoon oli myös toinen havainto. Sovin sikäli Milanon katukuvaan, sillä kuten olette varmaan huomanneet, puen itsekin melko moniin asuihin mustaa ;) Tällä kertaa mentiin tummassa farkkuhameessa, jonka olette voineet bongata myös tässä postauksessa.
Ostin Milanosta jo Helsingin päässä sovittamani mustat nahkaiset loaferit, joissa on kultainen kuolainkoriste. Nahka on super pehmeää ja ne istuvat jalkaan hyvin. Käytiin toisena iltana syömässä kämppämme lähellä ja oli kiva tallustella katuja pitkin sekä ihmetellä vähän tarkemmin. Hieman mietityttää vain, että miten paljon kenkien nahka tulee venymään. Toivottavasti ei liikaa, mutta uskon että kun siinä vaiheessa sujauttaa kenkään pohjallisen, eivät ne hölsky jaloissa. Aikaisemmin en ole loafereita omistanut, vaan olen ollut ballerina-tyttö, mutta nyt kun alkaa suurin osa muutamia vuosia sitten ostamistani ballerinoista olemaan roskiskamaa, on aika uusia kesäkenkävarasto. Tässäpä siis kätevä kenkä sekä officelle että vapaa-aikaan! Käy ihan kaiken kanssa.
WEARING
Zara jacket and blouse
H&M skirt
&Other Stories shoes, skirt and bag
Celine sunglasses

Pictures: Jonna


PSST. Lisää settiä löytyy Instagramista (essiesophie) ja Facebookista. Nähdään siellä!
Copyright @ ESSIE'S. Blog Design by KotrynaBassDesign