30.1.15

Tieni kauppakorkeaan

Eräs lukija kyseli tammikuun alkupuolella kommenttiboxissa tietäni kauppakorkeaan. Millainen oli lukuprosessi, kuinka monta tuntia päivässä luin ja olinko aina halunnut kauppikseen? Vastailin jo silloin muutamalla lauseella, mutta lupasin myös tehdä oman postauksen aiheesta kertoen samalla omia vinkkejäni pääsykoelukemiseen. Tänään siis valaisen teille hieman polkuani nykyiseen opinahjooni.

Ensinnäkin voin kertoa, että se pääsykoekevät oli yksi elämäni rankimmista keväistä. Paineet olivat kovat. Valmistuttuani ylioppilaaksi 2011 hain samana keväänä Helsingin valtiotieteelliseen viestinnän linjalle. Paksua kirjettä ei kuitenkaan sinä kesänä kolahtanut postiluukusta, mutta ilmoittauduin erääseen kansanopistoon markkinointiviestinnän linjalle. Kyseinen opinahjo tarjosi noin 9 kuukauden mittaisen "valmennuskurssin", jona aikana suoritimme sekä avoimen yliopiston kursseja että valmentauduimme pääsykokeeseen. Tuolloin silmäni avautuivat ja vaihdoin ensimmäisten päivien jälkeen kauppakorkealinjalle. Tajusin, että se olisikin enemmän minua. Se koulutus minkä kauppakorkeasta saa, avaa ovet niin moneen erilaiseen työhön ja työskentelyyn, minkä takia tämä kortti kannattaa ehdottomasti käyttää.

Kyseinen "lukukausi" kului nopeasti ja ryhmästämme kehkeytyi tiivis porukka. En vielä silloin tajunnut, kuinka paljon työtä pääsykoelukeminen vaatii ja edes loppukevään rutistus ei auttanut. Olin kuitenkin samana keväänä hakenut myös ammattikorkeaan, jonne sitten lopulta kuitenkin pääsin. Koitin aina hyödyntää välivuoteni opiskelemalla edes jotain, jotain mistä olisi hyötyä kauppiksen pääsykoeluvussa. Kun opiskelurutiinia piti yllä ja kävi ammattikorkean kursseja (jotka käsittelevät itseasiassa samoja asioita kuin pääsykoekirjat), tajusin samalla miten paljon oikeasti haluan kauppakorkeaan. Pääsykoelukemisen aloittaminenkin oli hieman  helpompaa kun aiheet olivat tutut viimevuodesta sekä amkin kursseilta.

Aloitin pääsykoelukemisen helmikuun puolessa välissä. Valmennuskurssi alkoi muistaakseni maaliskuussa. Luin aluksi noin 6 tuntia/ päivä 5-6 kertaa viikossa. Kävin Helsingissä Ekonomivalmennus- nimisen kurssin, jota voin suositella lämpimästi. Muistan, kuinka jo ensimmäisellä valmennuskerralla tunnilta lähtiessäni meidän kaikkien päähän oli taottu "Te kaikki päätätte, te kaikki haluatte: Tänä vuonna minä olen se, joka pääsee kauppakorkeaan." Motivaatio oli aivan mieletön tuon päivän jälkeen! Silloin päätin: Minä olen se, joka pääsee tänä vuonna haluamansa kouluun.

Mitä pidemmälle kevättä mentiin, sitä enemmän tunteja luin. Lisäksi suoritin ammattikorkeassa kursseja, jotta sain opintotuet, jotta pystyin maksamaan kotini vuokran. Töissä en käynyt enää maaliskuun jälkeen. Lopulta jätin myös amkin kursit käymättä kun olin saanut tarpeeksi opintopisteitä kasaan.

Lukemiseen jää ajan kanssa koukkuun. Muista pitää edes se yksi päivä vapaata viikossa. Muista myös tarpeellinen liikunta, joka saattaa lukiessa jäädä vähemmälle. Väsyneenä ei kannata lukea ja jonain päivinä kun tuntui ettei lukeminen sujunut, en lukenut täyttä 8 tuntia vaan esimerkiksi 4-6 tuntia ja tuuletin ajatuksiani treeneissä. Unohda biletys ja pippalot, sitä ehdit sitten harrastaa vaikka koko kesän ja syksyn ja koko opiskeluaikasi kauppiksessa. Vapun taisin viettää osin kotona ja toisena päivänä juhlin hieman, koska pidin silloin viikon ainoan vapaapäiväni. Kannattaa myöskin vähän miettiä omia vahvuuksiaan ja ajoittaa eri pääsykoekirjojen luku loppua kohden niin, että kertailet vielä lopuksi hankalimmat aiheet. Itse luin kaikki kirjat keskimäärin 6 kertaa kevään aikana.

Viimeinen kuukausi on tärkein, etenkin viimeiset pari viikkoa. Minä koin suurimman oivallukseni noin kuukautta ennen kun yhtäkkiä aloin tajuamaan eri kaavoja ja jopa muistin ne! Voi sitä onnellisuuden määrää :) Siitä eteenpäin myös oli innostus korkealla ja parin valmennuskurssilaisen kanssa opettelimme sekä kertailimme yhdessä asioita. Kannattaa muuten lyöttäytyä yhteen kurssilaisten kanssa ja yhdessä opetella asioita. Joku on hyvä jossain ja toinen toisessa. Tällä tavoin kaikki hyötyvät siitä. Erilaiset muistilaput ovat myös hyvä tapa kertailla kaavoja. Tästä johtuen aloinkin saada erittäin hyviä pisteitä harjoituskokeissa ja samalla itseluottamukseni kasvoi. Minulla on oikeasti mahdollisuus päästä kouluun, ja ehkäpä vielä Helsingin kauppikseen. Sehän olisi ollut kaikista helpoin vaihtoehto: Sama asunto, sama työ ja samat kaverit. Lukuprosessiin tuli kuitenkin vielä loppumetreillä yksi pieni kuoppa: Minut jätettiin vain 3 viikkoa ennen pääsykokeita. Pakit tulivat aika nurkan takaa ja olin silloin melko murtunut. Itseasiassa tuolloin minua vasta koeteltiinkin. Silloin oli kaksi vaihtoehtoa: Jäädä murehtimaan ihmissuhteita tai pyyhkiä kyyneleet ja jatkaa eteenpäin yhä suuremmalla tarmolla. Lopputuloksen voitte varmaankin arvata ;)

Pääsykokeet tulivat ja menivät. Ja sieltä se paksu kirjekuorikin kolahti postiluukusta heinäkuussa 2013. Voitte varmaan kuvitella miten hyvä fiilis oli kaiken sen työn ja koettelemuksen jälkeen :) Koko viikonloppu siinä sitten meni juhliessa ja kilistellessä. Ja tässä sitä nyt ollaan.

Loppujen lopuksi olen hyvin kiitollinen, että pääsin Vaasaan. Täällä olen ensinnäkin tutustunut niin moneen uuteen ihmiseen ja verkostoitunut myös. Osasta heistä on tullut minulle läheisiä. Maisemanvaihto myös avartaa ja täällä pystyy keskittymään opiskeluun ihan eri tavalla kuin kotona Helsingissä. Helsinkiin voi aina palata ja tämä opiskeluhan on vain väliaikaista. Opetuksen tasossa ei ole mitään moitittavaa ja sehän on meistä jokaisesta itsestään kiinni, millaisissa tehtävissä on valmistumisen jälkeen. Eikös? ;) 

Näillä sanoilla siis toivotan erittäin paljon tsemppiä kaikille teille, jotka olette ryhtymässä pääsykoerumbaan! Mikään tie kauppakorkeaan ei ole helppo, mutta jos ihan oikeasti sinne haluaa, sinne myös pääsee. Istumalihaksia se vain vaatii.

3 comments:

  1. Rehellinen ja postiviinen postaus! Pidin varsinkin kohdasta "unohda biletys", koska se on niin totta - yliopistoon päästyä kyllä ehtii bilettää vaikka seuraavat 4-7 vuotta putkeen! Haluan kuitenkin mainita, että kyseessä ei ole kauppakorkea, vaan yliopisto. Mainitsin jossain toisessakin postauksessa Vaasan kauppakorkeasta, mutta nimi kuuluu siihen aikaan, kun meidät vanhempamme kyseisessä opinahjossa opiskelivat. Vaasan yliopisto ei ole enää vuoden 1980 jälkeen ollut kauppakorkeakoulu, koska siellä on myös tekniikan, humanistisen ja hallintotieteellisten tieteiden opiskelijoita. On hyvä tiedostaa millä termeillä asioista kirjoittaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ja tiedän että se on yliopisto, sillä meillä on saman katon alla monta eri linjaa siellä. Teksti on myös minun näkökulmastani kirjoitettu ja kun olen kauppislainen, miksi en voisi sanoa käyväni Vaasan kauppista? :)

      Delete
  2. Moro! Haluisitko testata blogissasi paasykoe.fi oppimisympäristöä, joka on tarkoitettu kauppikseen hakijoille? Laittele sähköpostia jos kiinnostaa johannessippola@hotmail.com

    ReplyDelete

Copyright @ ESSIE'S. Blog Design by KotrynaBassDesign