21.11.16

C'est la vie

Joskus asioista selviää vain huumorilla ja optimistisella asenteella. Ei saa jäädä pimeyteen rämpimään. Viimeiset pari viikkoa on menty aikamoisessa tunteiden ja yllätysten vuoristoradassa, eikä tähän ole auttanut kuin ajatella, että tämä on elämää ja näillä eväillä mennään. Riittää kun tekee parhaansa niillä työkaluilla mitä sulla sillä hetkellä on, vaikka se ei heti siltä tuntuisikaan.
Viimeisen parin viikon aikana "takaiskuja" on tullut milloin oikealta, milloin vasemmalta. Kandini esitysvaiheessa sain kuulla, että joudun vaihtamaan aihetta ja kirjoittamaan sen uudestaan. Siis TÄH? Ihanko totta? Kyllä. Uusiksi meni. Ohjaaajani oli onneksi sen verran kiltti, että auttoi mua uuden aiheen etsinnässä ja nyt se on jo onneksi päätetty. Aineistoa sekä tutkimuksia on jo takataskussa sen verran että aloitan kirjoittamisen tänään uudestaan. Ei siinä mitään, mutta melkoisen kovaa tultiin alas kun luulin että voisin jo melkein palauttaa kandini. Ehkä vähän luuserifiiliskin.

Pimeys on myös vähän päässyt tekemään tepposiaan ja toisinaan iskee stressiä siitä, että mitä hemmettiä mä täällä teen? Joka ikinen päivä on suurinpiirtein samanlainen, sataa ja on pimeää. Tuntuu, ettei päivistä oikein saa mitään irti. Ollaan puhuttu tästä kavereiden kanssa ja etenkin me, jotka olemme olleet vaihdossa keväällä, podemme kaikki samaa. Nyt kun kaikki uutuudenviehätys on kadonnut ja arki on melko pientä verrattuna kuluneeseen vuoteen, on vähän hankalaa löytää sellaista tekemistä, josta saisi samalla tavalla kiksejä kuin reissaamisesta. Jotain hyvää siinä sentään on, löydän itseni salilta joka viikko ainakin kolme kertaa, lisäksi ollaan yritetty rikkoa arkea opiskelemalla esim kahviloissa ja tehdä yhdessä enemmän. Haluaisin vielä oppia olemaan stressamatta kun olen yksin kotona, sillä ennen (vielä kesällä) nautin siitä miten kiva olikaan joskus ihan vain olla! Nyt takaraivossa kolkuttaa pakottava tarve lähteä pois kotoa, tehdä jotain koko ajan. Saada aikaan asioita, vaikka sen pitäisi juurikin olla sellainen paikka missä olisi kiva vain olla. 
Kaiken tämän haahuilun lisäksi pakkaa sekoitti eräs tapaturma, jonka todistajaksi ajauduin viime viikolla. Tarkoitus oli käydä testaamassa tyttöjen kanssa uutta japanilaista ravintolaa täällä Vaasassa, mutta matka katkesi siihen kun kävimme auttamassa erästä vanhusta. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, kaikkemme antaneena, tarina ei päättynyt hyvin. Tapaus järkytti kaikkia meitä ja pari päivää ajatuksissa ei pyörinyt oikein mitään muuta. Nyt asiasta voi jo vähän keskustella, ilman että nousee pala kurkkuun. Uusi lounaspaikka jäi myös testaamatta tuona päivänä.

Samalla saimme pienen herätyksen siihen millaisessa kuplassa toisinaan elämmekään ja miten pinnallisista asioista sitä toisinaan kitisee. Elämä ei tosiaankaan mene niinkuin suunnitelee. Matka maaliin on täynnä esteitä, joista täytyy ensiksi hypätä yli. Tai ehkä sittenkin kiivetä, jos siltä tuntuu. Jos ei meinaa päästä yli, aina voi pyytää auttavaa kättä vetämään ylös. Ja jokaisesta päivästä pitää tosiaankin ottaa kaikki irti!

Tänään aamulla pakotin itseni aikaisin ylös ja kirjastoon, pakotan itseni kirjoittamaan edes sivun uutta kandia vaikka sen aloittaminen tuntuu tällä hetkellä hieman puulta. Ilalla menemme yhden parhaan ystäväni kanssa intialaiseen ja jälkkäriksi keitämme luonani glögit. Sen jälkeen parannamme maailmaa. 
WEARING
&Other Stories coat
Zara faux fur collar
Acne knit
Top Shop jeans
Vagabond shoes

Photos by Jonna



// This post is only in Finnish. Sorry <3 Until next time!

Follow me on Instagram/ on Facebook / Snap Chat: essisophie to keep up with the latest posts and behind the scenes material!

6 comments:

  1. Hei, oikein paljon tsemppiä sinne!:) Ja tämä pimeys on kyllä kamalaa; itsekin yritän täällä kynttilänvalossa kirjoittaa gradua. Mielenkiinnosta kysyn, jos et pahastu, että miksi jouduit vaihtamaan kandin aihetta ja kirjoittamaan uusiksi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! Sinne myös! Vertaistuki auttaa aina :) En pahastu, aiheeni oli vain niin tuore, ettei siitä löytynyt tarpeeksi tieteellisiä tutkimuksia kandiini. Siksi ohjaajani suositteli vaihtamaan :)

      Delete
  2. Voi ei, onpa ikävä kuulla :( elämä kyllä on tällaista vuoristorataa ja välillä tuntuu siltä, ettei tapahdu kun huonoja asioita ja elämä on vastoinkäymisiä täynnä... Kamalan kliseistä mutta sanon silti - there's always sunshine after the rain. Hirveesti tsemppiä sulle :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinpä, ja usein tuntuu että kaikki p*ska sataa samaan aikaan. Uskon niin! Tällä viikolla saanut huomattavsti enenmmän aikaan :) Kiitos paljon ja samoin sulle! xx

      Delete
  3. Replies
    1. Kiitos <3 Ihanaa kun kommentoit :)

      Delete

Copyright @ ESSIE'S. Blog Design by KotrynaBassDesign