18.8.17

I am limited edition

Monet meistä väheksyy itseään, ei välttämättä ulkonäöllisesti mutta myös uraan, urheilusuoritukseen tai mihin vain liittyen. Itsekin sitä teen, vertailen itseäni muihin: joko just ulkonäöllisesti tai koulumenestykseen taikka työelämään liittyen. Etenkin viime talvena koin usein olevani riittämätön työurani puolesta, sillä todella moni opiskelukavereistani sai milloin mistäkin aivan mielettömiä trainee-paikkoja. Vaikka opintoni evät silloin olleet edes siinä vaiheessa, että olisin voinut iteskin hakea traineeksi. Silti tuntui kuin olisin ollut joku luuseri.

Joskus epävarmuus on myös sidoksissa pukeutumisen kanssa. Vähätellään itseään ja niitä hyviä ulkonäöllisiä puolia mitä meillä on. Ei uskalleta erottua massasta, vaan piiloudutaan mielellään sinne ihan tavisvaatteiden sekaan. Joskus toivoisin olevani 10 senttiä lyhyempi, jotta en pomppaisi katukuvasta ihan niin räikeästi. Olen usein muita ihmisiä ainakin päätä pidempi ja saan siitä hyvästä paljon katseita. Olkoon ne sitten ihailevia tai kummastelevia, joskus toivoisin silti olevani kuin muut.

Mutta miksi?
On ihan turha verrata itseään muihin, aina on joku joka on saavuttanut elämässään enemmän. Ihan sama mitä se sitten olisikaan ja ihan sama kuinka paljon itse olisi saanut aikaan. Meillä jokaisella on omat polkumme ja omat paikkamme, jotka ihan varmasti toteutuvat kunhan vaan keskittyy siihen omaan tekemiseen ja asettaa itselleen pieniä tavotteita matkan varrelle. Tärkeää on myös juhlistaa niitä tavotteita! Korkata limpparit tai skumpat aina kun on koettu jokin onnistuminen. Ei saa vähätellä itseään ja omia taitojaan. Meillä jokaisella on varmasti niin paljon annettavaa, toiset vaan löytävät omat polkunsa nopeammin kuin toiset.
Ja mitä tulee ulkonäköön, zero f*cks given niille kaikille muille. Haluan että ulkoninäköni korostaa persoonaani, haluan olla mielenkiintoinen tyyppi niin sisältä kuin ulkoa. Haluan että ihmiset ajattelevat WAU kun kävelen sisään huoneeseen. Saan enivei katseita kadulla, miksen sitten antaisi ihmisille oikein kunnolla aihetta katsella? Mä olen uniikki kappale. Mä olen paras versio itsestäni juuri tällaisena. Jos se ei kelpaa joillekin, se ei ole mun ongelma.
WEARING
Bik Bok maxi dress
Mango shoes
Celine sunglasses
&Other Stories bag

Koen, että itsetuntoni on juuri sen takia niin hyvä, etten ajattele mitä muut miettivät. Teen juuri niin kuin itsestäni tuntuu hyvältä. So what jos kävelen kadulla kirkkaan oranssissa kukkamekossa ja kultaisissa loafereissa jos mun olo vaan on hyvä niissä. Miksi pitäisi sekoittua massaan kun meitä on siellä jo niin paljon?

Leuka ylös siskot. Olkaa ylpeitä itsestänne!



PSST. Lisää materiaalia löytyy Instagramista (essiesophie) ja Facebookista. Nähdään siellä!

14.8.17

Sokkotreffikammoinen


Kun koko Helsinki vietti Flow -viikonloppua, mä ajattelin huvikseni testata taas Tinderin ihmeellistä maailmaa näin 1,5 vuoden jälkeen. Kyllästyin siihen, koska totesin että mieluummin tapaan jonkun ensiksi kasvotusten ja en kokenut mieleiseksi tuhlata aikaani siihen, että swaippailen tunnin putkeen vasemmalle ja sen jälkeen yhden oikealle. Viimeksi kun olin sokkotreffeillä, tai noh, tyyppi ei koskaan ilmaantunut paikalle koska auto hajosi tai milloin mitäkin. Sitä edelliset sokkotreffit päättyi siihen, että marssin makuunin kautta kotiin, söin irtareita ja katsoin leffaa itkien. Sitä edellinen... En edes halua muistella. Pettymyksiä pettymyksien jälkeen ja jossain vaiheessa se huumori vaan loppui. Siksi suhtaudun vähän kyynisesti koko sovellukseen. Tunnen myöskin itseni: tiedän tasan kahdessa sekunnissa, tulenko tykkäämään kyseisestä tyypistä vai en ja valitettavasti nää tyypit ei ole ollut lähelläkään sitä henkilöä, millaisen kuvan ne antoi itsestään aluksi. Ja ne kaikki loput joista olen ollut kiinnostunut, ne on vaan olleet ihan vääriä ihmisiä mulle. Klassinen tilanne, jossa ne jätkät kenestä olisit kiinnostunut, ei halua sua kuin ehkä 40 prosenttisesti ja sä et puolestaan halua treffailla niitä, jotka olisi susta 150 prosenttisesti kiinnostuneita. 

Joskus mulle on paasattu siitä, et miksi olen liian nirso tai kannattaisiko mun vähän laskea niitä standardeja, että onnistuisin edes joskus sen poikaystävän saamaan. Anteeksi mitä? En hemmetissä.  Miksi pitäisi? Miksi mun pitäisi tyytyä johonkin sellaiseen ihmiseen ihan vain sen vuoksi, koska muut sanoo etten tuu luultavasti saamaan ketään muutakaan rinnalleni? No mä nyt oon sun kaa ku sä nyt oot iha ookoo enkä halua olla yksin. Ehkä mun standardit on korkeat juuri siksi, etten jaksa tuhlata enää yhtään aikaa kehenkään mulkeroon tai fuckboyhyn, joka vaan pelailee muiden kustannuksella. Siksi valitsen tarkkaan, kehen haluan tutustua. Tai ainakin yritän.
Yritin siis viikonloppuna antaa vielä yhden tsäänssin Tinderille ja kuikuilla, josko sieltä voisi löytyä jokin mukava herrasmies, jonka kanssa olisi kiva lähteä vaikka puistopinkikille. Sellainen löytyi ja tärskyt sovittiin ensimmäisten viestien aikana. Ihanaa! Kovin useinhan Tinderin kanssa käy niin, että kun jutellaan ensiksi ummet ja lammet viestien välityksellä, vaihdetaan jopa numeroita ja tekstaillaan watsapin kautta. Sitten kun nähdään kasvotusten, on jo ehtinyt muodostaa tästä kyseisestä ihmisestä tietynlaisen käsityksen ja se ihminen ei vastaakaan sitä. Ei myöskään ole ihan hirveästi puhuttavaa, kun kaikki asiat on jo jauhettu viestitse. Saattaa myöskin olla että toinen etsii parisuhdetta ja toinen ihan muuta. Siinä mielessä oli hyvä, että tärskyt sovittiin melkein heti. Olin jo hetken innoissani, mutta sitten iski ramppikuume.

Nykyajan some on siitä paha, se myös ruokkii niitä sun omia ajatuksia ja mielikuvia aika reippaasti, varsinkin silloin jos et tiedä ihmisestä mitään. En ole pinnallinen, luonnehan on se mikä ratkaisee ja sitä ei kuvien perusteella voi selvittää. Tyyppi vaikutti todella sydämelliseltä, mutta kaiken tämän ajatustulvan keskeltä en voinut kuin todeta, että ehkä nykyajan sokkotreffailu ei vain ole mua varten. Liikaa huonoja aikaisempia kokemuksia ja ahdistun todella helposti. Kaverit yrittivät takoa päähäni ajatusta, että otan treffit ihan vain kevyesti siltä kantilta, etten oleta mitään ja jos ei natsaa, niin sitten ei natsaa. Ei mun tarvitse sen tyypin kanssa naimisiin mennä. Totta! En vain kuitenkaan pystynyt ajattelmaan niin. Tapaaminen oli liian virallinen ja en pidä siitä, että tapaan tuntemattoman tyypin ensikertaa virallisilla treffeillä. Istutaan kasvotusten jossain ja kysellään niitä peruskaura -kyssäreitä. Haluan tavata mieluummin ihmisiä spontaanisti: jonkun ihan kreisin illan aikana, kassajonossa, kahvilassa, kaverin synttäreillä, kirjastossa vaikkapa. Ei tarvitse kuin moikata ja vaihtaa pari sanaa. Tarvittaessa voidaan jauhaa vaikka koko seuraava päivä ja vaihtaa sitten vasta numerot. Ei toisinpäin.
WEARING
H&M knit
&Other Stories skirt and bag
Adidas sneakers

Pictures: Lilli

Niin, ehkä olen siis mieluummin yksin ja teen kaikkea kreisiä elämälläni sekä keskityn opiskeluun ja uraani. Jossain vaiheessa se oikea tyyppi tulee vastaan, ehkä just jonkun kaverin synttäreillä, festareilla tai ihan vaan kaupan kassajonossa. Nykyajan sokkotreffailu ei vain ole mun juttu, ja se on ihan fine. Ei sen kuulu olla kaikkien juttu.


Vai kuuluuko?


Mikä on teidän mielestä mielekkäin tapa tavata uusia ihmisiä ja potentiaalisia deittikumppaneita? Onko Tinder enää pop kenenkään mielestä?


PSST. Lisää materiaalia löytyy Instagramista (essiesophie) ja Facebookista. Nähdään siellä!

11.8.17

Köpis 2017

Köpis, luikertelit sydämeeni Milanon ja Marokon rinnalle! Kun minulta kysyttiin että millainen oli Köpis, vastasin innoissani: Ihana! Voisin muuttaa sinne. Vastaus on about sama jokaisen reissun jälkeen, mitä olen tässä parin kuluneen vuoden aikana tehnyt. Voisin muuttaa vaikka minne! Kööpenhaminassa oli kuitenkin sitä jotain ja tänään ajattelin jakaa teille ajatuksia reissustamme.
Vaikka Helsinki on viime vuosina ottanut ihan hurjasti edistysakeleita kulttuurin (tarkoitan tässä yhteydessä urbaania kulttuuria), arkkitehtuurin ja muodin suhteen, Kööpenhaminassa oli oma erityinen vibansa. Se huokui kaikista eniten taiteesta ja muotoilusta sekä ihmisistä. Kaikki ne söpöt värikkäät talot ja niiden eteen parkkeeratut pyörät toivat myös omaa tunnelmaansa. Asuttiin reissun aikana Nyhavnissa mitä suloisimmalla kadulla ja pysyteltiin melko visusti pois turistirysästä. Vuokrattiin pyörät, joten nähtiin kaupunkia aika kattavasti ja pari kaveriani myöskin asuu Köpiksessä, joten vietettiin aikaa myös sellaisissa paikoissa jotka ovat ainoastaan paikallisten suosimia. Paikalliset vaikuttivat onnellisilta, iloisilta ja kohteliailta. Jotenkin huolettomilta myös. Vanhemmat leikkivät yhdessä lastensa kanssa puistossa, kaverit istuskelivat kahvilan terassilla, iltaisin ravintolat raikasivat puheensorinaa. Oli sitten torstai tai lauantai.
Asuttiin mitä suloisimmassa pikku asunnossa, jossa oli vaaleat puulattiat ja asuntoon täytyi kiivetä kapeita portaita pitkin. Päästiin myös kurkistamaan ystävämme asuntoon, jonka hän jakoi tanskalaisen kämppiksensä kanssa. Asunto sijaitsi Vesterbrossa, josta tuli suosikkini kaikista Köpiksen asuinalueista. Kämppä oli pienehkö, mutta tosi kivasti sisustettu ja jälleen kerran oltiin hygge-taivaassa. Vesterbro alueena on hyvin samantyyppinen kuin Helsingin Punavuori: vähän urbaanimpaa seutua, putiikkeja siellä sun täällä ja ravintoloita sekä kahviloita oli myöskin runsaasti. Käytiin täällä legendaarisen Mad og Kaffen aamupalalla, mutta siitä saatte tarkemmat speksit kun kokoan ruokaoppaan Köpiksen osalta kokoon.
Mitä tulee kaupungin asiakaspalveluun ja ystävällisyyteen, koin että meille oltiin hyvin ystävällisiä oli sitten kyseessä vaatekauppa, ravintola tai kun toilailtiin pyöriemme kanssa. Pari kertaa saatiin vähän pahempaa öögaa kun vahingossa pyöräiltiin keskellä tietä sunnuntaivauhtia. Pyörätiet olivat melko rauhallisia etenkin aamuisin ja siinä saattoi helposti unohtaa, että joku muukin on siihen aikaan liikenteessä ;) Kannattaa muuten ladata pyörän vuokraamista varten sellainen appi kuin Donkey Republic! Super kätevä ja pyörien vuokrahinnat olivat ehkä edullisimmasta päästä. Pyöräiltiin yhtenä päivänä Nyhavnista Norrebrohon, josta jatkettiin vielä Vesterbron kautta takaisin kotiin. Köpiksestä tuli toisinaan erittäin vahvat Pariisi-vibat, sillä kadut ja talot ovat tietyillä alueilla tosi samantyyppisiä kuin Pariisissa. Lisäksi Köpiksen läpi kulkee kanaaleja ja siellä on myös muutamia järviä, joiden rantaa pitkin pääsee mankeloimaan ja ihastelemaan maisemia. Kun alkaa väsyttämään, voi poiketa johonkin vastaantulevaan kahvilaan, julistekauppaan tai esimerkiksi Acnen sample saleen. Mielestäni Vesterbrossa oli parhaat shoppailumahdollisuudet, sieltä löytyi muun muassa Gannin, Samsoe & Samsoen, Acnen ja Wood Woodin putiikit. Myös paikallisten pitämiä omia liikkeitä oli runsaasti ja sieltä ostin kotiin myös mitä kauneimman maljakon, joka sopii täydellisesti antiikkilipastoni päälle.

Eli mitä jäi käteen koko reissusta? Onnellisuutta, hyvää ruokaa ja kauniita ravintoloita, tyylikkäitä skandeja, monta kilometriä mankelointia, värikkäitä vanhoja taloja ja komeita miehiä. Pala tanskalaista kultturia asustelee myös kotonani maljakon ja mekon muodossa. Hygge on taattu. Ja edelleen olen sitä mieltä, että voisin kyseiseen kaupunkiin muuttaa.


PSST. Lisää materiaalia löytyy Instagramista (essiesophie) ja Facebookista. Nähdään siellä!

10.8.17

Tavoitteena huolettoman tyylikäs

Lomat on nyt lusittu ja Köpiksen reissun jälkeen ovat päivät menneet ihan puhtaasti uuden duunin pauloissa. Viikko on ollut todella mielenkiintoinen, tosin melko hektinenkin, mutta on ollut innostavaa huomata miten kaikki palaset alkavat siellä pikkuhiljaa loksahtelemaan paikoilleen (esim. tekniikkaa pelittää. Enää ei tarvitse soittaa kolmatta kertaa päivän sisällä IT-tukeenkaan :D).

Kameran muisti on täynnä kuvamatskua Köpiksestä ja aloitetaan ensimmäisillä asukuvilla: Rennot farkut, löysähkö musta pitsipaita ja loaferit tuntuivat hyvältä valinnalta kun kaupungissa tuuli melkoisesti. Pidän todella paljon tästä asusta, sillä  se on melko yksinkertainen mutta punaisella laukulla saa siihen paljon persoonaa.
Kun mietin miten oma tyylini on kehittynyt tämän vuoden puolella, koen että se on ottanut suuria harppauksia. Etsiskelen inspiraatiota ja ideoita lähes joka päivä, sekä seurailen kiinnostavia tyylivaikuttajia milloin minkäkin kanavan kautta. Niiden ansiosta koen, että leikittelen enemmän kankailla ja väreillä, ilman että vedän täysin överiksi. Okei, ripaus heittäytymistäkin täytyy olla, ne voisi olla vaikkapa just niitä statement- vaatekappaleita tai hauskoja printtejä! Ja niinhän se on ollut.

Suurin ero minussa on kuitenkin kuluneen vuoden aikana tapahtunut meikkaamisen ja hiustenlaiton osalta: jätin ripsienpidennykset pois ja hiuksia laitan hyvin kevyesti. Ihoni on paremmassa kunnossa kuin koskaan, joten käytän meikkiäkin vähemmän kuin ennen. Pyrin huolettomasti korostamaan parhaita puoliani. Ehkä tämä on myös osana itsensä hyväksymistä ja sitä, kun näkee miten kauniita ihmiset on kun ne ei yritä liikaa. Tiedättekö mitä tarkoitan? Joskus riittää, että sipaisee huulille vain punaista huulipunaa ja levittää ripsaria tai se, että hiukset voi olla vähän pörröiset tai muutama suortuva voi roikkua kasvoilla. Tällaisia olivat juuri tanskalaiset naiset ja yritin parhaani mukaan ammentaa heidän olemustaan myös itseeni reissun aikana.
WEARING
Zara blouse and a bag
Top Shop jeans
&Other Stories loafers
Celine sunglasses


PSST. Lisää materiaalia löytyy Instagramista (essiesophie) ja Facebookista. Nähdään siellä!

5.8.17

Hanko, nähdään pian uudelleen jooko?

Oi Hanko! Olit juuri niin ihana kuin muistelinkin. Sitten mietin, että mitä ihmettä mä olen parina viime vuotena oikein tehnyt kun en ole siellä käynyt? Kaupungissa unohtaa täysin, että on edes Suomessa. Pyöräiltiin joka paikkaan, aurinko paistoi, jotkut pelasivat tennistä ja lammen toisella puolella oli puolestaan estekisat. Ihmiset ajelivat kesäautoillaan meitä vastaan. Värikkäitä puisia taloja oli vähän väliä kulman takana ja ne kaikki ihanat villat rannan tuntumassa!
Hangossa sielu lepäsi. Taas kerran. Huokailtiin päivien aikana ainakin 10 kertaa, miten ihanaa ja söpöä kaikkialla on. Syötiin hyvin. Poksautettiin yksi skumppa ja pidettiin tacobileet yhdessä naapureiden kanssa. Ensimmäisenä päivänä mentiin nukkumaan kello yhdeksän illalla, toisena ehkä yhdeltätoista ja kolmantena pinnisteltiin kahteen. Käytiin silloin jopa katsastamassa Hangon meininki yöaikaan, mutta tanssittiin vain yhdet letkajenkat Dirlan daan tahdissa ja pyöräiltiin hiprakassa kämpille syömään. Koska food is life.
Oli niin ihanaa pötkötellä biitsillä ja melkein nukahtaa siihen. Välillä tuuli kylläkin melkoisesti, mutta olipahan hyvä syy ryömiä peiton alle päikkäreille.

Kiitos Hanko, nähdään pian uudelleen jooko?


PSST. Lisää settiä löytyy Instagramista (essiesophie) ja Facebookista. Nähdään siellä!
Copyright @ ESSIE'S. Blog Design by KotrynaBassDesign