7.2.17

Ihana, paska sinkkuelämä

Kaikkien meidän ikisinkkujen lempipäivä lähestyy. Ystävänpäivä on ensi viikolla! Mitä olette suunnitelleet? Aivan. Ajattelin ignoorata myös koko päivän. Hieman ottaa toisinaan aivoon kun kaikista juhlapäivistä väännetään väkisin parisuhde-juhlia. Okei, ystävänpäivä on alkujaan ihan puhdas parisuhdejuhla. Ehkä juuri tästä syystä olen nykyään niin hemmetin huono pakkojuhlija: välttelen Jouluja, Uusiavuosia, Juhannusta, Vappua ja jopa Itsenäisyyspäivää. Vaikka olen 90% ajasta se strong independent woman, joka ei miehiä tarvitse. On tää välillä vaan niin perseestä. Tilanteet eskaloituu yleensä juuri juhlapyhinä sekä sunnuntaisin, varsinkin jos pohjalla on dagen efter. Kaikki itkettää, jopa se että naapuri sanoo rapussa moi. 
Mikä sinkkuudessa on kuitenkin parasta? No aika moni asia! Ensinnäkin, saat koko sängyn itsellesi. Voit nukkua äksänä siinä keskellä ja kuorsata, eikä kukaan töni sua yöllä. Eikä tarvii kuunnella toisen kuorsaamista. Sun ei myöskään tarvitse raportoida jatkuvasti puolisollesi mitä olet tekemässä tai mitä aiot tehdä tulevana viikkona, että saatte sumplittua näkemiset ja yökyläilyt yhteen. Voit sekoilla miten paljon tahansa! Olla kolme päivää putkeen aikamatkalla vaikka jossain festareilla, eikä se haittaa jos heräät jostain vieraasta teltasta sunnuntai-aamuna. Deittailla viittä eri ihmistä samaan aikaan ja spontaanisti tutustua uusiin ihmisiin vaikka kaupan kassalla. Jos ei muuta niin ainakin saat hauskoja kokemuksia näistä.

Saat myös ostaa jääkapin täyteen niitä ruokia mitä haluat, eikä tarvii miettiä puolta tuntia per päivä että mitä tänään syötäisiin. Tai sama juttu koskee leffoja. Valkkaat sieltä just sen elokuvan kun haluat, oli se sitten piirretty, kauhu tai mikä vaan. Tosta noin vaan! Voit vetää ne seksintappaja-pörrösukat jalkaan ja pukea uskollisesti vuosia palvelleet ja maailman mukavimmat (sekä kulahtaneimmat) alushousut päälle. Eikä kukaan tiedä että hengailet oikeasti mummopikkareissa kotona. Ei tarvii sheivaa jos ei jaksa. Sulla on vapaus mennä ja tehdä just niitä asioita kun sua huvittaa. Ei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekkään. Lähet reissuun just siihen kohteeseen kun haluat ja jos ei aktiiviloma kiinnosta, makaat siinä samassa rantatuolissa vaikka sen koko viikon. Jos huvittaa. 
Joskus tulee kuitenkin tilanteita, kun toivoisin että mulla olis se joku: joku joka avais mulle mehu- ja lasipurkkien kannet. Vaihtais lampun tai porais seinään pari naulareikää. Joku, jolle vois jakaa kaikki unelmat ja onnistumiset, sekä suunnitella vähän yhteisiäkin juttuja. Sen kainaloon vois käpertyä, röhnöttää vaikka koko päivän sängyssä tai sohvalla yhdessä. Joku, joka auttais kantamaan painavia kauppakasseja, eikä tarvitsis raahaa niitä yksin kädet ruvella. Se tietäis milloin olen surullinen tai harmistunut, ihan vaan vaikka en sanois mitään. Se tietäis milloin mulle kannattaa tehdä ruokaa ja jutella vasta sitten. Ei tarvitsisi arvailla, että vastaakohan se nyt mulle ollenkaan tai nähäänköhän me enää kun ei siitä oo kuulunu mitään tyyliin viikkoon. Eikä tarvitsis miettii että tykkääkö toinen susta vai ei kun siitä ihmisestä ei oikein saa selvää, ja jos yrität jotain edes jutella niin hyvä että sanaa saa suusta. Ehkä se on vaan ujo? Missä on miesten käytöstavat? Itsevarmuus? Kerrankin voisin käydä syömässä kynttilänvalossa, saisin kukkakimpun ja suukkoja ihan randomina arkipäivänä. Juhlapyhinä ei tarvitsisi vastailla sukulaisten kiusallisiin kysymyksiin siitä, miksei mulla oo vieläkään poikaystävää. Se joku lähettäisi mulle joka ilta hyvän yön tekstarin. Vuokraakaan ei tarvitsisi maksaa niin paljoa. Eikä tarvitsisi ostaa sinkkubanaaneja kaupasta. Eikä mun tarvitsis innostuu joka kerta kun Beyoncén Single ladies soi baarissa. 
Ihana, paska sinkkuelämä. 


PSST. Lisää settiä löytyy Instagramista ja Facebookista sekä snapin puolelta essisophie. Nähdään siellä!

8 comments:

  1. Mä aina luulin, etten halua ikinä mitään parisuhdetouhua kenenkään kanssa, kunnes sitten tapasinkin Juhan. Törmättiin netissä, sovittiin kahvittelu, muutettiin yhteen kolmen kuukauden päästä ja kihlauduttiin yhdeksän kuukauden sisällä. Juurikin tänään vietetään kolmatta vuosipäivää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hurjasti onnea! :) Niin, kyllä siinä pää kääntyy kun se oikean tapaa. Kiva kun kommentoit!

      Delete
  2. "Juhlapyhinä ei tarvitsisi vastailla sukulaisten kiusallisiin kysymyksiin siitä, miksei mulla oo vieläkään poikaystävää."

    Parisuhteessa ollessa tuo kysymys vaihtuu "Koska meette naimisiin" ja "koska hankitte lapsia" kysymyksiin 😂 yhtä kiusallista ja molemmista mietin mielessäni: "hittooks se sulle kuuluu??" 😂👍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ahahaha, näinpä! Ihan sama missä tilanteessa on, kyllä ne sukulaiset aina keksii kysyttävää :D

      Delete
  3. Samaistun tähän kyllä aika paljon! :D ainut mistä oon erimieltä on toi ystävänpäivä. Yläasteella vietettiin sitä kavereiden kesken, mut nykyään kaikilla on puolisot joten ne viettää sitä niiden kanssa, mut kyllä mä silti tykkään jollain tavalla viettää sitä. Saatan leipoa itselleni jotain hyvää ja mahdollisesti vaaleanpunaista (:D), hemmottelen ehkä itseäni kylvyllä tms. ja katon jonkun romanttisen komedian! Oon hyvin pärjännyt jo monta ystävänpäivää yksin, no problem! Be your own valentine ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hah, tuo on totta! Ehkä pistän kodin koreaksi, ostan kukkia ja suklaata sekä skumppaa ihan vaan itselleni. Ihanaa viikon jatkoa Katja!

      Delete

Copyright @ ESSIE'S. Blog Design by KotrynaBassDesign