27.4.17

Miten pääsin ujoudesta eroon?

Ujoudesta ei voi päästä eroon, mutta sitä voi hallita. Niinkuin mitä tahansa. Se vaan vaatii työtä, niinkuin mikä tahansa.

Sain eräältä lukijalta reilu kuukausi takaperin sähköpostia, jossa hän kyseli opiskeluun liittyviä asioita  ja samalla ilmeni, että tämä lukija pelkäsi myös esiintymistä sekä niin sanotusti huomion keskipisteenä olemista. Tästä inspiroituneena olen pyöritellyt mielessäni tätä kirjoitusta ja ajattelin hieman valaista teille, millainen persoona olen joskus ollut.

Olin joskus hyvin ujo ja hiljainen ysin tyttö, joka nöyrästi suoritti kaiken mitä esimerkiksi silloinen opettaja minulta vaati. Olin hyvin hillitty ja jokseenkin varovainen etenkin vieraiden ihmisten seurassa. Esiintyminen myös pelotti ja luokan edessä kädet tärisivät sekä ääni värisi. Kavereita mulla on kuitenkin aina ollut. Olen aina ollut se henkilö, joka hengailee monissa eri kaveriporukoissa.

En silloin tiedostanut olevani mitenkään hiljainen ja/tai ujo. Vasta nyt jälkeenpäin huomaan miten erilainen olen ollut, sanotaanko vaikka 15 vuotta sitten. Käännekohta oli kun muutin äitini luokse Helsinkiin ollessani 12-vuotias. Tulin aivan uuteen kouluun ala- ja yläasteen vaihteessa. Melko suuri osa koulun oppilaista tunsi toisensa, mä en tuntenut koko kaupungista kuin yhden henkilön. Oli pakko tutustua uusiin ihmisiin ja sainkin itselleni kavereita, jotka ehtivät myös vaihtua. Yläaste oli tanssi- sekä taidepainotteinen, jossa luovuus kukki ja mielenkiintoisia persoonia löytyi joka luokasta. Pikkuhiljaa opettelin siihen, että voin olla kuka tahansa ja tehdä mitä tahansa.

Lukio oli vähän samaa aikaa. Itsensä etsimistä. Lukio, jossa olin oli puolestaan aivan päinvastainen: helsinkiläinen yksityiskoulu, jossa toisinaan liideltiin pää pilvissä. Sielläkin olin se henkilö, joka hengaili monissa eri porukoissa vaikka olin toisaalta vielä melko varovainen. Vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja etenkin lukion jälkeisinä vuosina olen tullut yhä enemmän ja enemmän ulos kuorestani. Kai tämä liittyy myös kasvuun, mutta tosiasia on se, että olen tahallaan altistanut itseäni tilanteisiin joissa joudun astumaan ulos mukavuusalueeltani. Suurimmat askeleet on käyty työni kautta, jossa joudun heittäytymään mitä erilaisempiin tilanteisiin. Kaikista rohkein tekoni koskaan on ollut bodypaint-mallina oleminen. Keskellä Porin katuja. Kadut olivat täynnä ihmisiä ja tuhansia katseita sateli minuun päin kun siellä käveltiin. Se pelotti ja ahdisti. Olin aiemmin tehnyt myös vastaavaa, mutta suljetussa tilassa tai messuilla. Nyt annoin itseni kaiken kansan eteen.

Töiden kautta olen myös joutunut juontamaan erilaisia tapahtumia, joskus siellä on ollut vain 10 ihmistä, joskus 100. Tottakai se jännittää ja ensimmäiset spiikit ovat yleensä vähän jäisiä, mutta siitä se lähtee. Mietin usein myös asioita etukäteen ja mitä paremmin olen valmistautunut, sitä vähemmän jännitän. Ja kaikki ne hillittömät persoonat joita olen tavannut! Sellaisia rääväsuita ja ääni raikaa joskus kaduilla niin kovaa että kuulet korttelin päähän kuka puhuu tai nauraa. Meillä on hyvin tiivis porukka ja monista työkavereista on tullut jopa mun parhaimpia ystäviä. Ja kun hengailee hyvin voimakkaiden persoonien kanssa, alkaa sitä itsekin muuttumaan sellaiseksi. Ei pelkää tai ujostuta niin paljon.

Yliopisto antoi myös oman vaikutuksensa ujouteeni: en tuntenut täältäkään oikeastaan ketään, kymmenet esitelmät ja etenkin vaihto toivat itsevarmuutta sekä esilläolemiseen että englanniksi puhumiseen. Toki esitelmien pito jännittää edelleen, mutta mitä enemmän siellä edessä viettää aikaa, sitä vähemmän sitä jännittää. Tänään olen taas astelemassa luokan eteen pitämään esitelmää Norjan taloudesta ja öljyvarantojen vaikutuksista sen talouskasvuun, englanniksi. Vaihdon ja matkustelun myötä olen onnistunut saamaan itseeni enemmän rohkeutta erottua joukosta. Kovin usein suomalainen kulttuuri on sellainen, että no jos toi ei niin en mäkään. Ei uskalleta erottua, oli sitten kyse ihan maalaisjärjen käytöstä tai vaikkapa työhaastattelussa olemisesta. Pyydellään anteeksi olemassaoloamme.

Toki on edelleen tilanteita, joissa hiljaisuuteni tulee esille. Saatan monen vahvan ja äänekkään persoonan joukossa olla aluksi enemmänkin se kuuntelija. En lähde turhaan kilpailemaan, vaan silloin annan muiden olla äänessä ja seurailen sivummalla. Tässä minun pitäisi vielä petrata ja tuntuu, että sitä jäätyy joskus vähän liikaa ja suhtautuu ihmisiin liian varautuen, etenkin jos olen väsynyt. Silloin antaa itsestäni helposti melko jäykän kuvan. Tämän vuoden puolella olen myöskin ihan tietoisesti eri tilanteissa pakottanut itseni heittämään spontaanimpaa läppää vieraidempien ihmisten kanssa esimerkiksi töissä tai ulkona ollessa. Menen myöskin toisinaan aika jäihin myös silloin, jos joku mieshenkilö, josta ihan oikeasti pidän, on seurassani. Tätä taitaa kylläkin tapahtua aika monilla? Vaikka sitä monet kerrat on yrittänyt ajatella että sitten kun mä sen nään, niin ihan vaan rennosti moikkaan ja vaikka halaan, mutta ei. Hyvä kun moi pystyy sanomaan. Musta tulee jääkuningatar, mutta sen tyypin kavereille kyllä jauhan ummet ja lammet. Ehkä siinä myös vähän jännittää, että mitä toinen susta ajattelee ja ajatteleeko samalla tavalla.

Enivei, pitkälle ollaan päästy. Nykyään olen se tyttö, joka pystyy puhumaan tuntemattomille keskellä kaupunkia sekä lavalla yleisön edessä vaikka englanniksi. Hölöttämään ummet ja lammet juuri tavanneelle ihmiselle. Nykyään olen se tyttö, joka avaa suunsa silloin kun muut eivät uskalla. Olen se joka sanoo suoraan jos ärsyttää. Olen se joka uskoo itseensä ja tietää omat rajansa. Olen se tyttö joka reissaa ympäri Suomea ja maailmaa. Olen se joka oli ennen ujo tyttö, vaan en enää. Enää en ole se porukan seinäruusu. Nautin siitä että olen ihmisten ympäriöimänä ja tietynlainen huomio on hyvästä.

Ujoudesta voi siis päästä eroon. Se vaatii tietoisia valintoja sekä itsensä haastamista. Elämä on paljon helpompaa kun ei tarvitse koko ajan jännittää vaan suhtautuu uusiin tilanteisiin enneminkin innolla ja uteliaisuudella :) U can do it!




2 comments:

  1. Hyvin kirjotettu! Mä oon myös ollut tosi ujo ja oon jonkun verran vieläkin. Vähän oon päässyt siitä eroon, mutta vielä on paljon kehitettävää. Varsinkin uusien ihmisten seurassa ujous tunkee väkisin esiin. Ehkä tää tästä, joskus :)

    Elli

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Elli <3 Tiedän tunteen! Täytyy vaan pakottaa itsensä pois siitä ja mulla ainakin on muutamia ns vakkarikysymyksiä tai juttuja miten en jäädy uusissa tilanteissa vaan saan jään rikottua ja pystyy paremmin juttelemaan uusien ihmisten kanssa. Tsemppiä!

      Delete

Copyright @ ESSIE'S. Blog Design by KotrynaBassDesign