ESSIE'S

Scandinavian style, life & traveling

Social Media Icons

slide code

Photo

Essi

A 26 year old "Chloé girl" from Finland. This is a place, where like to get my hands dirty in creative stuffs. Essie’s is shaping up to be my personal style and fashion journey, where I am having the most amazing time, meeting new people, experiencing things and collaborating with brands that I love and respect. Hope you like my blog and don't forget to subscribe or follow me on Bloglovin!

welcome to my blog

social media icons 2

Follow

category 1

My style

category 2

everything nice

category 4

places I've been

never miss any of my posts

Sokkotreffikammoinen


Kun koko Helsinki vietti Flow -viikonloppua, mä ajattelin huvikseni testata taas Tinderin ihmeellistä maailmaa näin 1,5 vuoden jälkeen. Kyllästyin siihen, koska totesin että mieluummin tapaan jonkun ensiksi kasvotusten ja en kokenut mieleiseksi tuhlata aikaani siihen, että swaippailen tunnin putkeen vasemmalle ja sen jälkeen yhden oikealle. Viimeksi kun olin sokkotreffeillä, tai noh, tyyppi ei koskaan ilmaantunut paikalle koska auto hajosi tai milloin mitäkin. Sitä edelliset sokkotreffit päättyi siihen, että marssin makuunin kautta kotiin, söin irtareita ja katsoin leffaa itkien. Sitä edellinen... En edes halua muistella. Pettymyksiä pettymyksien jälkeen ja jossain vaiheessa se huumori vaan loppui. Siksi suhtaudun vähän kyynisesti koko sovellukseen. Tunnen myöskin itseni: tiedän tasan kahdessa sekunnissa, tulenko tykkäämään kyseisestä tyypistä vai en ja valitettavasti nää tyypit ei ole ollut lähelläkään sitä henkilöä, millaisen kuvan ne antoi itsestään aluksi. Ja ne kaikki loput joista olen ollut kiinnostunut, ne on vaan olleet ihan vääriä ihmisiä mulle. Klassinen tilanne, jossa ne jätkät kenestä olisit kiinnostunut, ei halua sua kuin ehkä 40 prosenttisesti ja sä et puolestaan halua treffailla niitä, jotka olisi susta 150 prosenttisesti kiinnostuneita. 

Joskus mulle on paasattu siitä, et miksi olen liian nirso tai kannattaisiko mun vähän laskea niitä standardeja, että onnistuisin edes joskus sen poikaystävän saamaan. Anteeksi mitä? En hemmetissä.  Miksi pitäisi? Miksi mun pitäisi tyytyä johonkin sellaiseen ihmiseen ihan vain sen vuoksi, koska muut sanoo etten tuu luultavasti saamaan ketään muutakaan rinnalleni? No mä nyt oon sun kaa ku sä nyt oot iha ookoo enkä halua olla yksin. Ehkä mun standardit on korkeat juuri siksi, etten jaksa tuhlata enää yhtään aikaa kehenkään mulkeroon tai fuckboyhyn, joka vaan pelailee muiden kustannuksella. Siksi valitsen tarkkaan, kehen haluan tutustua. Tai ainakin yritän.
Yritin siis viikonloppuna antaa vielä yhden tsäänssin Tinderille ja kuikuilla, josko sieltä voisi löytyä jokin mukava herrasmies, jonka kanssa olisi kiva lähteä vaikka puistopinkikille. Sellainen löytyi ja tärskyt sovittiin ensimmäisten viestien aikana. Ihanaa! Kovin useinhan Tinderin kanssa käy niin, että kun jutellaan ensiksi ummet ja lammet viestien välityksellä, vaihdetaan jopa numeroita ja tekstaillaan watsapin kautta. Sitten kun nähdään kasvotusten, on jo ehtinyt muodostaa tästä kyseisestä ihmisestä tietynlaisen käsityksen ja se ihminen ei vastaakaan sitä. Ei myöskään ole ihan hirveästi puhuttavaa, kun kaikki asiat on jo jauhettu viestitse. Saattaa myöskin olla että toinen etsii parisuhdetta ja toinen ihan muuta. Siinä mielessä oli hyvä, että tärskyt sovittiin melkein heti. Olin jo hetken innoissani, mutta sitten iski ramppikuume.

Nykyajan some on siitä paha, se myös ruokkii niitä sun omia ajatuksia ja mielikuvia aika reippaasti, varsinkin silloin jos et tiedä ihmisestä mitään. En ole pinnallinen, luonnehan on se mikä ratkaisee ja sitä ei kuvien perusteella voi selvittää. Tyyppi vaikutti todella sydämelliseltä, mutta kaiken tämän ajatustulvan keskeltä en voinut kuin todeta, että ehkä nykyajan sokkotreffailu ei vain ole mua varten. Liikaa huonoja aikaisempia kokemuksia ja ahdistun todella helposti. Kaverit yrittivät takoa päähäni ajatusta, että otan treffit ihan vain kevyesti siltä kantilta, etten oleta mitään ja jos ei natsaa, niin sitten ei natsaa. Ei mun tarvitse sen tyypin kanssa naimisiin mennä. Totta! En vain kuitenkaan pystynyt ajattelmaan niin. Tapaaminen oli liian virallinen ja en pidä siitä, että tapaan tuntemattoman tyypin ensikertaa virallisilla treffeillä. Istutaan kasvotusten jossain ja kysellään niitä peruskaura -kyssäreitä. Haluan tavata mieluummin ihmisiä spontaanisti: jonkun ihan kreisin illan aikana, kassajonossa, kahvilassa, kaverin synttäreillä, kirjastossa vaikkapa. Ei tarvitse kuin moikata ja vaihtaa pari sanaa. Tarvittaessa voidaan jauhaa vaikka koko seuraava päivä ja vaihtaa sitten vasta numerot. Ei toisinpäin.
WEARING
H&M knit
&Other Stories skirt and bag
Adidas sneakers

Pictures: Lilli

Niin, ehkä olen siis mieluummin yksin ja teen kaikkea kreisiä elämälläni sekä keskityn opiskeluun ja uraani. Jossain vaiheessa se oikea tyyppi tulee vastaan, ehkä just jonkun kaverin synttäreillä, festareilla tai ihan vaan kaupan kassajonossa. Nykyajan sokkotreffailu ei vain ole mun juttu, ja se on ihan fine. Ei sen kuulu olla kaikkien juttu.


Vai kuuluuko?


Mikä on teidän mielestä mielekkäin tapa tavata uusia ihmisiä ja potentiaalisia deittikumppaneita? Onko Tinder enää pop kenenkään mielestä?


PSST. Lisää materiaalia löytyy Instagramista (essiesophie) ja Facebookista. Nähdään siellä!

Comments

  1. Tää osui niin hyvään saumaan tää teksti.
    Olen kaikki entiseni tavannut netin kautta, joten päätin alkuvuodesta, että jatkossa joko tapaan jonkun naamatusten, tai sitten en ollenkaan, koska aiemmat tapaukset ei tosiaan ole olleet mitään menestystarinoita.
    On ollut ihana huomata, että kyllä niitä ihmisiä tapaa muuallakin - varsinkin erilaiset tapahtumat ja Henkan terde on osoittautuneet helpoiksi paikoiksi tavata uusia ihmisiä. :D Kuulostan varmaan kunnon rapajuopolta ton viimeisen lauseen ansiosta. haha.

    Oot niin oikeassa. Miksi kenenkään pitäisi laskea omaa tasoaan? Miksi tyytyä vähempään, kuin mikä tuntuu oikealta? Paskaa saa pyytämättäkin. ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Camilla! Ja aivan!! Ihmiset käyttää niin paljon aikaa siihen ruudun tuijottamiseen muutenkin ja kaiken sen ajan voi käyttää siihen että tekee elämällään siistejä juttuja, siinä sivussa se mieskin tulee. Yksinäisyys on myös asia mitä moni pelkää, mutta just sen takia pitäisi ensiksi osata olla sinut itsensä kanssa eikä vaan hypätä ensimmäisen syliin joka antaa huomiota.

      Haha ei hätää! Itekin havannu et Henkan terdellä on aik hyvät apajat :D

      Tsemppiä sulle, vaikutat ihan supernaiselta!

      Delete

Post a Comment