ESSIE'S

Scandinavian style, life & traveling

Social Media Icons

slide code

Photo

Essi

A 26 year old "Chloé girl" from Finland. This is a place, where like to get my hands dirty in creative stuffs. Essie’s is shaping up to be my personal style and fashion journey, where I am having the most amazing time, meeting new people, experiencing things and collaborating with brands that I love and respect. Hope you like my blog and don't forget to subscribe or follow me on Bloglovin!

welcome to my blog

social media icons 2

Follow

category 1

My style

category 2

everything nice

category 4

places I've been

never miss any of my posts

Life update

Kiitos kesä kakstuhatta kahdeksantoista. Ensimmäinen kesä vuosiin kun en juokse töiden perässä ympäri Suomea. Ensimmäinen kesä vuosiin kun sain toisinaan vain olla, mennä oman mielen mukaan. Levätä, imeä lämpöä sekä valoa sieluni joka soukkaan. Olla ystävieni kanssa puistoissa, rannoilla, laitureilla, mökillä. Muutamat aamuöiset seikkailtukin tuli vietettyä ja käveltyä kotiin ilman kenkiä ranskalaisia syöden. Sitten tuli festareita, hitonmoinen helleaalto, äiti-tytär -laatuaikaa Espanjan auringon alla sekä ihan tavallisina arki-iltoina järjestettyjä ulkoilmakeikkoja.
Tuli tutustuttua uusiin ihmisiin, pientä ihastustakin on ollut ilmassa. Tuli elettyä kuin viimeistä kesäpäivää, en edes muista miten pitkään. Joskus suljin silmät ja painoin mieleeni kaikki mahdolliset aistihavainnot siitä hetkestä sekä ihmisistä, joiden kanssa silloin olin. Jotta voin helposti palata siihen samaiseen hetkeen sitten talvella.

Ne kaikki uskomattomat festarikeikat, joiden aikana jouduin nipistämään itseäni samalla kun tanssin täysin rinnoin ja lauloin ääneni käheäksi. Kesän aikana kulutin varmaan kaksikymmentä paria rakkolaastareita, kymmenen purkkia aurinkorasvaa, mutta söin vain neljä irtojäätelöä. Asuntoni oli kuin trooppinen luola, vaikka yritin pitää ovia sekä ikkunoita mahdollisimman paljon auki. Kiitos julkisivuremontin.


Joten, kiitos kesä. Olet ollut mahtava. Enemmän kuin osasinkaan ikinä kuvitella. Taas. Sen huomaa siitä kun alkaa olla omat voimat vähissä. Sitä vetäytyy omiin oloihinsa, sytyttää pari kynttilää ja ei haittaa yhtään, vaikka ulkona ei tulisi käytyä lainkaan päivän aikana. En kuitenkaan voi vielä ihan täysin huokaista. Ensi viikolla on edessä muutto Vaasaan, vielä viimeisen kerran. Tällä kertaa tarvitsen mukaani vain vaatteet ja kosmetiikan, mutta hommaa riittää silti. Kaiken muun lisäksi. Olen saanut heittää hyvästit kesän huolettomuudelle.
Mutta ei hätää. Kaikki asiat ovat järjestyneet. Kaikki on hyvin. Periaatteessa. Kiireen keskellä olen myös ottanut etäisyyttä blogista ja somesta. Ei vain ole huvittanut. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Nyt huomaan kuitenkin käyväni aivotyöskentelyä postauksien kanssa ja etsin inspiraatiota uusista bloggareista sekä inspiroivista henkilöistä, joita olen löytänyt esimerkiksi Bloglovinin ja Instagramin kautta. Olen miettinyt suuntaa, johon haluan sisältöni viedä. Hieman myös huolettaa, että miten pärjään Vaasassa ilman ketään, kuka voisi auttaa minua kuvaamisessa? Saattaa siis olla, että kamerajalusta menee piakkoin hankintalistalle.

Paljon olen myös pohtinut omaa mieltäni ja sen tilaa. Se on ollut jo pidempään erilainen kuin ennen. Omassa elämässä kun elää, tai oikeastaan ikäänkuin lähestyy tienristeystä, jossa on aika päättää uusi suunta, se on varsin hämmentävää. Yksinäisyyttäkin olen ajoittain kokenut, ja kun kaikista läheisin ihminen asuukin eri kaupungissa, sitä käsittelee varsin eri tavalla. Ei voi vain poiketa, vaan täytyy sopia etukäteen. Kun tarvitsee neuvoja tai jokin askarruttaa, en voi silloinkaan noin vain poiketa. Vaikka olen hyvin itsenäinen ja päätän asioistani varmalla otteella, joskus tarvitsisin neuvoja. Ja vaikka olen pohjimmiltani intovertti, tarvitsen myös seuraa ja etenkin perheenjäsenten seuraa. Kun elää päivästä toiseen pienessä yksiössä, josta ei näe edes ikkunoista ulos remontin takia, se vaikuttaa myös oman fiilikseen. Tykkään fiilistellä auringonlaskua, tuijotella sisäpihalle samalla kun syön aamiaista tai hörpin aamukahvia lauantai aamuna. Ihan perusjuttuja, joita arvostan ihan eri tavalla. Onneksi ensi viikosta lähtien asun isossa yksiössä, jossa on jopa parvekekin. Ajattelin ottaa siitä kaiken irti: hommata tyynyjä ja vilttejä, lyhtyjä sekä valoja. Valmistan hyvää ruokaa, katson sarjamaratonia tai leffoja ainakin kaksi putkeen. Tai sitten tuijottelen vain tähtiä.

Eli syyskuun alusta on aika palata viimeistelemään opintoni. Jatkan kuitenkin samalla tavalla töiden parissa, tosin etänä. Blogin kanssa kehittelen juuri uusia ideoita ja postauksia, ehkäpä jotain täysin uutta? Vähän jännittää kaikki, mutta jos ei jännittäisi, niin silloinhan se ei voisi olla hyvä juttu.

Summer has been just crazy! But in a good way. I took some time offline and it has been such an overwhelming feeling to be able to seize the moment. Of course I managed to capture some moments but eventually I put the phone / camera down and absorbed everything with my very own eyes.

Lately I've also been questioning the fact, that I'm in a crossroads, where I have to decide which way to continue. It's quite nerwracking to be honest. But I'm good. Everything will fall into place. If it doesn't scare you, then it wouldn't be a good thing?

Comments